Maailman helpoin vihko

Oon ollut syyskuun työharjoittelussa ja tuskin ehtinyt ajatellakaan esim. siivoamista, saati sitten blogia. Jotain oon kuitenkin saanut aikaan, nimittäin itse sidotut vihkoset kouluhommia varten. Inspiraatio näihin tuli Hupsistarallaa -blogin mainiosta vihko-ohjeesta. Aluksi keräilin vanhoja maalauksia ja muita kivannäköisiä papereita, leikkasin ne A4-kokoon ja taitoin keskeltä.Maalaukset on tehty vähän paksummalle paperille eli niistä saa hyvät kannet, toki voi käyttää myös valmista kartonkia.  Otin mukaan myös ihan blankoja papereita, mutta mun mielestä kirjan tai vihkon sisäsivuistakin osa voi olla värikkäitä.

img_1971

Seuraavaksi asetin yhdeksän arkkia päällekkäin, pistelin naskalilla reikiä suht tasaisin välein taitoksen kohdalle ja ompelin edestakaisin kirjontalangalla. Valmista!

img_1985

Oon kieputellu kirjontalankojen jämät vanhan kirjan kannesta leikattuun palaan, hyvin pysyvät järjestyksessä kun leikkaa ylä- ja alareunoihin pieniä lovia. Alla olevassa kuvassa valmis vihko, josta ompelin vielä reunat (kestää ehkä vähän paremmin), itse sidottu kalenteri, lompakko ja luonnoskirja. Huomaa mikä on mun lempiväri 😉

img_2036

Sateenkaarisukat

Vähään aikaan ei ole valmistunut mitään niin ei ole ollut asiaa blogiinkaan. Mutta nytpä vihdoin valmistui: sukat! Kaksi kappaletta ja ihan omaan käyttöön. Kun aloitin neulomisen, innostuin nimenomaan villasukista ja tein vuoden sisään ehkä kymmenen paria. Sit jotenkin kyllästyin ja sen jälkeen sukkia on valmistunut satunnaisesti ja tuolla kässäkaapissa taitaa tällä  hetkellä odotella viisi paritonta sukkaa ja jopa yks kantapäähän asti magic loopilla tehty pari. Kyllä ne joskus valmistuu, jossain FB-ryhmässä näin just sukat joita oli neulottu 18 vuotta.

IMG_1832

Nämä sukat on neulottu Novitan seiskaveikasta, siitä ihanasta sateenkaaresta josta aina haaveilen mutten raaski ostaa. Onneksi mun perhe ostaa aina lankoja lahjaksi, joten viime joulusta asti tää kerä on odotellut sopivaa hetkeä. Muutama viikko sitten olin lähdössä reissuun eikä ollut mitään sopivaa matkaneulottavaa niin päätin sitten laittaa sukat puikoille. Ensin kerin kerästä kaksi samankokoista kerää, sillä halusin tehdä mahdollisimman pitkät sukat. Kerin samaan aikaan ison kerän ulkoa ja sisältä, joten valmiiden sukkien raidat kulkee eri suuntiin. Tiesin, että raitoja on vaikea saada täsmäämään, joten tää oli ihan hauska ja tarkoituksellinen yksityiskohta.

IMG_1411

Neuloin sukat 3mm sukkapuikoilla varpaista varteen -tekniikalla saadakseni kaiken langan käytettyä. Apuna etenkin kantapäähän käytin tätä mainiota Äidiltä tyttärelle -blogin ohjetta. En laskenut juurikaan silmukoita, sovitin sukkaa työn edetessä omaan jalkaan ja pohjelisäykset merkkasin silmukkamerkeillä, joista oli iso apu toista sukkaa tehdessä.  Silti jossain vaiheessa silmukkamäärä oli eri muttei onneksi niin paljon että siitä olisi ollut mitään näkyvää haittaa.

IMG_1833IMG_1836

Kantapään jälkeen tein takaosaan *1o kiertäen, 1n*-joustinta ja vasta ihan ylös koko sukan kiertävää resoria. Tää on musta parempi ja napakampi kuin *2o, 2n* -joustin ja raitalanka pääsee oikeuksiinsa etupuolen sileässä osassa. Resorista kavensin vielä muutaman silmukan kun tuli yhtäkkinen paniikki että onkohan nää sittenkin liian isot. Sukat yltää just polven alle ja tähteeksi näistä jäi yhteensä kuuden raidan verran lankaa. Katkaisin langan kantapään jälkeen saadakseni etupuolen raidat jatkumaan samasta kohdasta.IMG_1830

Vallan onnistunut projekti! Nyt jopa vähän odotan syksyn tuloa että pääsen käyttämään uusia sukkia. Kuvausrekvisiittana alun perin Concreatives-kollektiivin projektiin tehty värien ja tekniikoiden sekamelska, tekstiiligraffitituoli. Nyt kuvia tänne lataillessa huomaan, ettei iPhonen kuvanlaatu “ihan” riitä, mutta ehkä kuvista saa jonkunlaisen käsityksen sukista.

Neulehommat goes Pori

Alkuviikosta olin Porin SuomiAreenassa pitämässä Tatsi ry:n pöydässä neuletyöpajaa. Olen ollut mukana Tatsin Valtaajat -projektissa viime syksystä ja pitänyt muutamia pop up-neulekahviloita ja työpajoja. Ensimmäisessä neulekahvilassa tehtiin yhteinen neulevieraskirja, eli loin puikoille muistaakseni 30 silmukkaa ja jokainen sai neuloa rivin tai pari haluamallaan langalla. Lopputulos oli mielestäni tosi onnistunut ja  idea kiva.

IMG_1352

SuomiAreenaa varten lähdin kehittelemään ideaa eteenpäin. Halusin, että lopputuloksella olisi joku käyttötarkoitus. Olin aiemmin tehnyt yhden hypistelymuhvin ja päätin ottaa sen aiheeksi. Yleensä hypistelymuhvit neulotaan pyörö- tai sukkapuikoilla, mutta mun kokemuksen mukaan etenkin vähän tai ei ollenkaan neuloneile ihmisille tasoneule on helpointa hahmottaa, joten päätin koota muhvin kahdesta tasona neulotusta kappaleesta. Yksi tärkeä asia mun neulekahviloissa ja -työpajoissa on nimittäin innostaa mukaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät aktiivisesti harrasta käsitöitä. Nytkin kuulin monta kertaa “Viimeksi olen neulonut vuosia sitten, ajattelin etten enää osaa. Onpa rentouttavaa ja mukavaa, täytyy kaivaa taas puikot esiin kotonakin.” Neulomaan uskaltautui myös pari sellaista, jotka eivät olleet aiemmin pitäneet puikkoja edes kädessä ja hienosti sieltä syntyi silmukoita pienen opastuksen jälkeen.

IMG_1354

Hypistelymuhvi oli mielestäni hyvä valinta tällaiseen projektiin, sillä siinä saa olla monenlaista väriä ja pintaa. Ylläolevan olen itse neulonut, kokeilin erilaisia mallineuleita ja sain vähennettyä kummallisten ja rumien lankojen varastoa. Hypistelymuhveja käytetään ainakin muistisairaiden vanhusten viriketoiminnassa ja ylivilkkaiden lasten rauhoittamiseen. Muhviin saa kädet sisälle ja se stimuloi näkö- ja tuntoaisteja. Valmiiseen muhviin voi kiinnittää vaikka nappeja tai virkattuja osia. Tärkeää on että osat ja langanpäät ovat hyvin kiinni ja langat kestävät konepesua. Kunhan saan Porissa tehdyn muhvin ommeltua kasaan, lahjoitan molemmat johonkin muistisairaiden hoitopaikkaan.

IMG_1359

Kivasti osallistujia kävi kahden päivän aikana, saatiin paljon iloisen värikkäitä raitoja muhviin! Nyt osat odottaa vain yhteen ompelua, laitan lisää kuvia ja tarkempaa selostusta sitten valmiista muhvista. Loppuun vielä kuva mun neulekahviloiden ja työpajojen (tietenkin) neulotusta mainoksesta.

IMG_1355

Tälläkin bannerilla on tarinansa. Maalla oli tylsää ja ajattelin tehdä neulegraffitin johonkin pihapiirin vanhoista koivuista. Pengoin vintiltä kokoelman lankoja ja kokeilin erilaisia neule- ja virkkauspintoja. Pätkä ei yltänytkään koivun ympäri kun loma loppui ja päätyi keskeneräisten kasaan. Ensimmäisen neulekahvilan jälkeen mietin et olispa kiva jos jaksaisi väsätä jonkun neulotun bannerin jota voisi käyttää tulevien tapahtumien mainostukseen ja ripustaa tunnisteeksi eri paikoissa. Tuumasta toimeen: muistin pätkän, googletin “crochet letters”, virkkailin pari iltaa ja mulla oli banneri. Ei reunoistaan ihan suora eikä samanpaksuisista tai -sävyisistä langoista neulottu, mutta värikäs ja kutsuva. Muistuttamassa siitä mikä on tärkeää: kokeilemisen riemu ja omanlainen lopputulos.

 

Ensimmäinen

Aloin neuloa muutama vuosi sitten eräänä erityisen tylsänä sadepäivänä (siitä lisää joskus toiste) ja välillä tuntuu että intoilen ihan liikaa milloin mistäkin perinnekäsitöistä tai Stephen Westistä mutta ketään muuta ei kiinnosta. Niinpä aloitin tän blogin. Haluan kirjoittaa pitsiliinoista, islantilaisista villapaidoista, neulegraffiteista, osallistavista tilkkuneuleprojekteista, radikaaleista ristipistoista, kirjoneuletekniikoista, jämälankojen ihanuudesta, taideparsinnasta, eriparivillasukista, päättelyn minimoinnista ja yöllisestä neuleflow’sta. Ainakin. Ehkä myös kirjansidonnasta, kalligrafiasta, kierrätysmateriaalikoruista ja mitä nyt milloinkin innostun tekemään. Ihan ekaksi kirjoitan viimeisimmästä projektista joka alkoi purkillisesta langanpätkiä ja josta saan ehkä ensi talveksi huivin:

Oon jo vähän yli vuoden ajan säästänyt kaikki jämänöttöset ja pariakymmentä senttiä pidemmät päättelylangat lasipurkkiin ja välillä haikeasti katsellut että joko niitä ois tarpeeksi johonkin projektiin. Tykkään ajatuksesta että langanlopuistakin voi tehdä jotain kaunista ja hyödyllistä.

IMG_1228

Yhtenä iltana sitten otin esille kaikki langanpätkät ja järjestelin ne väreittäin. Punnittuna lankaa oli vain 40 grammaa, eli yksinään siitä ei mitään kovin isoa saisi. Nappasin kaveriksi harmaan pellavasekoitelangan ja päätin neuloa sileää raitaa niin pitkälle kuin lankaa riittää. Jämälangat solmin yhteen ja päät jätin hapsuiksi nurjalle puolelle.

IMG_1091

IMG_1103

Jämälangat oli tietysti keskenään aika eripaksuisia ja värinvaihtokohdista tuli neuleeseen reikiä ja epätasaisuutta, mutta tässä projektissa ei ole niin justiinsa. Tärkeintä on saada kaikki pätkät käyttöön ja nauttia väreistä. Lopulta mulla oli koko sateenkaari neulottuna ja jonkinkokoinen suorakulmio. Mittailin oisko siitä tullut tuubihuivi (liian kapea) tai pipo (liian pitkä). Sitten keksin et onhan mulla lankoja vaikka millä mitalla, voisin jatkaa sateenkaariteemaa vielä.

IMG_1216

Pengoin lankalaatikosta sopivia värejä, poimin suorakaiteen pitkältä reunalta silmukat ja aloin tikuttaa alaspäin kapenevaa kolmiota kahden kerroksen raidoilla. Lyhyille sivuille aion neuloa vielä pienet reunakolmiot harmaansävyisillä jämälangoilla. Voi olla että lopputulos on silti kolmiohuiviksi vähän liian pieni. Pingotus auttaa jonkun verran, vähän houkuttaisi myös neuloa vielä reunapitsi. Katsotaan mitä keksin. Olen tehnyt aika paljon tämäntyyppisiä käsitöitä, vaihtelevalla menestyksellä. Tää projekti sopii hyvin ensimmäisen postauksen aiheeksi, sillä siinä tiivistyy monta mulle tärkeää asiaa: värit, kokeileminen ilman tarkkaa ohjetta tai suunnitelmaa ja jämälankojen hyödyntäminen.